Kesää ja Divaanisohvia!

Kevättuulet puhalsivat taas ihmismieliin uutta innostusta ja halua pieniin muutoksiin. Kesä hellii yhäkin lämmöllään ja antaa ihmisille syyn rentoutua ja keskittyä omiin pieniin toiveisiin. 

Kesä onkin kulunut verhoomolla vilkkaissa merkeissä. Illat ovat viilettäneet erikokoisten ja väristen divaanisohvien parissa.

Mukaan on toki mahtunut muutama pienempikin kaluste sekä kauteen kuuluva , aringon palajastamilta töhryiltä peittävä ja kesän herkuilta suojaava irtopäälinen. 

View fullsize

Jousien kiristelyn tiimellyksessä on muistettava omistaa hetki myös kauneimmalle vuodenajallemme! Suomalainen suvi on suloinen! Ihanaa ja aurinkoista loppukesää kaikille! 

Rottinkia!

Nämä 80-luvun lapsille tutut rottinkiverkolla päällystetyt metalirunkoiset ruokailutuolit ehtivät vielä mukaan ​Vapun viettoon. Istuimet oli korjattu jo aiemmin, joten nyt uusittiin ainoastaan selkänojat.   

Vanhan rottinkiverkon poistaminen ottaakin aikansa. On varottava kehikon reunojen halkeilua ja putsattava kaikki rottingin sekä liiman rippeet huolellisesti pois. Viimeistelinkin kehyksen uran lopuksi pienellä urajyrsimellä.

Rottinkiverkko leikataan ensin sopivaan mittaan ja laitetaan sitten toviksi veteen likoamaan. Näin materiaalia on huomattavasti helpompi käsitellä. Verkko kiinnitetään paikoilleen puunyörillä. Nyöri naputellaan liimalla täytettyyn uraan ja lopuksi veistellään ylimääräiset rottingin reunukset pois. Lopputuloksesta ei tällä kertaa ole kuvaa, mutta tuote taitaa olla monelle entuudestaan jo ihan riittävän tuttu!​

Laiskanlinna

Viime päivät ovat kuluneet erilaisten ruokailutuolien istuinten parissa. Kiinnostavia kuvia ei siis ole vanerilevyjen lisäksi kertynyt kokoelmiin. Ajattelinkin kaivella hiukan vanhoja otoksiani. Tämän laiskanlinnavanhuksen pelastin kierrätyskeskusksesta pari vuotta sitten. Nyt se viettää eläkepäiviä olohuoneessani. ​

Harva todella tietää mistä tuolin tai sohvan rakenne koostuu tai missä kunnossa vanhat perusteet saattavat olla. Monesti tällaiset vanhat kalusteet ovat alkuperäisessä kunnossaan. Tämäkin tuolivanhus on valmistettu 40-50-luvulla ja sen sisustat ovat kokeneet jo kovia.  Jouset ovat menettäneet kantavuutensa ja pehmusteet ovat imaisseet suihinsa monen monta pölypunkkia!

Tämä tuoli oli uudelleenverhoiltu ainakin kahdesti. Toinen vanha kangas oli jätetty kokonaan uusimman alle ja edeltävästä löytyi muutamia riekaleita sieltä täältä.​

Seuraavassa tuoli on melkein kokonaan purettu.

Jäljellä vanha jousisto, jota on joskus koetettu jäykistää vaahtomuovilla.

Muiden vanhojen kalusteiden tapaan, tämäkin tuoli on palvellut sisukkaasti istujiaan.​ Selkänojan halkeillut kehikko oli uusittava kokonaan ja kaikki rungon muut liitokset liimattava uudellen.

Kuvakokoelmani on hiukan puutteellinen. Seuraavaksi tuoli kuitenkin puretaan kaikista liitoksistaan osiin. Jäljellä on kasa lautaa, joka liimataan ja puristetaan jälleen uudelleen kokoon.​

Selkänojan kehikko rakennetaan uudesta materiaalista ja kiinnitetään paikoilleen. 

Aloitetaan uuden jousiston rakentaminen. Jouset kiinnitetään paikoillensa ja sidotaan perinteisin menetelmin .​

Seuraavaksi lähdetään työstämään tuolin rakennetta ja muotoa. Täytteenä käytetään meriheinää tai puulastua. Tasaisen ja kiinteän rakenteen muotoilu on kuin savityön tekoa. Tätä työvaihetta minä rakastan. Tästä syystä verhoilijoiden työt eivät myöskään koskaan ole samanlaisia. Tuotteessa näkyy sekä kädenjälki, että tekijän näkemys kauniista muodoista. Työkaluina toimivat kädet sekä suuri neulamainen työkalu pryyli. Juuttikankaan alle peitelty perustus muotoillaan reunatukiompelein. Näin saadaan aikaan  vahva ja tukeva rakenne. Pinta muotoillaan ja pehmustetaan joustavalla jouhella ja vanulla. Lopulta tuolin osiot päällystetään liinakankaalla. 

Nojatuolin "korviin" tehdään pyöreät reunat köydestä. Perinteisin menetelmin tämäkin muoto rakennetaan jouhesta ja juuttikankaasta, joka ommellaan reunatukiompelein. Tässä käytetty köysi on nopeampi ja helpompi tapa.

Vanhojen huonekalujen perusteellinen kunnostus on aikaa vievä työ. Uutena ei kuitenkaan nykypäivänä saa vastaavaa täyspuusta käsintehtyä tuotetta. Se on vaivan arvoinen työ.​ Lisäksi jokaisella vanhalla huonekalulla on pitkä tarina takanaan. Minusta on mukava ajatella, että tämäkin tuoli on ottanut syliinsä jos jonkin ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. Se on ollut mukana maailman nopeassa kehityksessä. Ja nyt se saa jatkaa olemassaoloaan vielä montakymmentä vuotta lisää. Minulle nämä tarinaakertovat esineet ovat rakkaimpia ystäviä.

K-Tuoli

Viimeisimpänä työnä valmistui perinteinen K-Tuoli.​ 

​Asiakas toivoi puuosien uutta pintakäsittelyä, sekä uutta verhoilua. Kankaaksi valittiin Lauritzonin kulutusta erinomaisesti kestävä nahkaa jäljittelevä kangas.

​Kesämökkikäyttöön siirtyvää tuolia ei toivottu kunnostettavan muuten,  mutten millään malttanut pitää näppejäni erossa tuolin alkuperäisistä perustuksista. Vanhan kalusteen verhoilusta on lähes mahdotonta saada siistiä, jollei rakennetta ensin hiukan parannella. Tämän tuolin jouset olivat kovin löysät ja sidontalangat katkeilleet. Myös tuolin muodon aikaansaavat reunatukiompeleet olivat puhkikuluneet ja pintapehmusteetkin jo melkoisen huonokuntoiset. 

​Irrotin joustimien päälle rakennetun "kakun" väliaikaisesti, jotta pääsin sitomaan katkenneiden lankojen tilalle uudet.

Selän rakenteen tein kokonaan uudestaan.​

Istuimen kohdalla tein muutaman paikkauksen ja uusin reunatukiompeleita muutamasta paikasta. Pintaan tuli uusi pehmustus keinojouhesta. Lopuksi vuorasin koko tuolin vanuun. ​