Viimeisimpänä työnä olen puuhastellut vanhan tipparellun penkkejä. Työ on ollut mielenkiintoinen ja opettava, sillä aikaisemmat ajoneuvoverhoiluni ovat painottuneet lähinnä jenkkiautoihin, moottoripyörien satuloihin sekä venepatjoihin.

Tämä auto on siis Renault 4. Ranskalaisten 1961 markkinoille tuoma uusi "koko kansan" auto. Se kehitettiin monikäyttöisemmäksi ja tilavammaksi kilpailijaksi Citroenin 2CV:lle, eli rättisitikalle. Itsehän en ymmärrä autoista kangasosien lisäksi yhtikäs mitään, mutta näin auton menestystä on ounasteltu aikoinaan wikipedian mukaan: "..jokamiehen auto, joka pystyisi täyttämään kaikkien tarpeet. Siitä tulisi perheauto, naisen auto, maanviljelijän auto ja kaupunkiauto. Se sopisi myös autoilijoille ympäri maailmaa." Autoa valmistettiinkin vuoteen 1993 asti, joten jonkin asteen menestys siitä ilmeisesti koitui. Käsite "joka miehen auto" tarkoitti Tipparellun valmistuksen kohdalla myös edullisinta mahdollista valmistusta ja jälleenmyyntiarvoa. Tämä tuli selväksi myös vanhoja penkkireppanoita tutkiskellessa!

Tähänastiset ajoneuvoprokkikseni ovat olleet pääasiassa vanhoja jenkkiautoja, moottoripyörän satuloita ja pieniä uudempien verhoilujen korjaustöitä. Tämä projekti olikin siksi hyvin mielenkiintoinen kokemus. Putkirunkoiset istuimet muistuttavat hauskalla tavalla retrohenkisiä aurinkotuoleja. Niukasti pehmustetut istuin- ja selkäosiot lepäävät putkirunkojen varassa. Nämä kehikot on kiinnitetty lattiaan edessä neljällä ja takana kahdella pikku pultilla. Kuulostaako turvalliselta? :) Istuimien rakenne on uskomaton kokoelma pieniä nippeleitä ja nappeleita, erilaisia ja erikokoisia metalliosia ja koukkuja sekä kuminauhoja ja kangassoiroja. Penkkejä katsellessa on vaikea uskoa, että ne ovat joskus jaksaneet kannatella matkustajat läpi töyssyjen ja kurvausten! Rakennelma muistuttaa ihan sattumankaupalla koottua materiaaliylijäämää, josta on saatu rakennettua jotakin kuskinkantavaa. Eikä niinkään negatiiviseen sävyyn, sillä lopputulos on kuin taideteos vailla mielikuvituksen rajoja. Ja toki tehtaalla ollaan varmasti suunniteltu tarkkaan mahdollisimman nopeavalmisteinen ja edullinen markkinoitava tuote. Autosta on haluttu myös tehdä tilaihme, jolloin matkustajat voivat vaivattomasti tehdä lisätilaa takakonttiin penkit irrottamalla. Vaikkapa eväsretki mukavalla taukopaikalla järjestyy alta aikayksikön!

Pitkällisen tutkiskelun päätteeksi ryhdyin etsimään asiaankuuluvia materiaaleja, sillä auto on museorekisteröity ja uudistus oli toteutettava vastaamaan vanhaa luonnettaan. Muuten kaikki sujui ongelmitta, mutta vanhat metallista taivutetut klemmarit olivat kiven alla. Haeskeltuani tovin, saatoin todeta, ettei vastaavia osia enää valmisteta ja uusien teettäminen olisi ollut kustannuksiltaan päätähuimaava. "Tee se itse"-ystäväni oli valmis taivuttelemaan minulle osat vaikka yksitellen, ettei homma kaatuisi niihin. Metallilenkkejä tarvittiin kuitenkin lähes 100 kappaletta, joten tuskastuin jo pelkästä ystävänpalveluksen ajatuksesta. Lopulta päätin asiakkaani suostumuksella hiukan soveltaa yhdistelemällä uusia autoklemmareita ja henkareita muistuttavia satulavyölenkkejä. 

 Tällaisilla klemmareilla istuimet on pingotettu putkirunkoihin. Suurin osa oli ruostunut käyttökelvottomiksi.

Tällaisilla klemmareilla istuimet on pingotettu putkirunkoihin. Suurin osa oli ruostunut käyttökelvottomiksi.

Penkit valmistuivat melko vaivattomasti, mutta kiinnitysvaihe oli työläs. Aikaa vei myös aikaisempaa monimutkaisempi lenkkikiinnitys. Kaikkein nautinnollisinta tässä työssä ylipäänsä onkin se, kun oikein ahertaa ja raastaa rystysenpäitä ja joskus vaipuu jo epätoivoonkin, tulee joka kerta kuitenkin se hetki kun työ on valmis! Jännittävintä tämän työn kohdalla oli, ettei minulla oikeastaan ollut juurikaan tietoa millaiset istuimien kuuluisi olla. Vanhat olivat kuluneet aivan epämuodostuneiksi, joten arvioni perustuivat täysin tuntumaan ja googlen kuvahakuun. ;)

Taas yksi etappi suoritettu ja onnistuttukin! Tänään näin ensimmäsitä kertaa itse auton. Se on valtavan hieno! Kaikki on kunnostettu ja uusittu viimeisen päälle. Asiakkaani on ottanut sen harrastuksekseen kolme vuotta sitten, vailla sen suurempaa kokemusta autojen rakentelusta. Mahtava esimerkki siitä, kuinka kaikki on mahdollista kun oikein tahtoo!

Nyt auto on ajettu takaisin pajalleni uuden katon verhoilua varten. Siitä kerron lisää myöhemmin.

 

tippis.jpg

Comment