Viime päivät ovat kuluneet erilaisten ruokailutuolien istuinten parissa. Kiinnostavia kuvia ei siis ole vanerilevyjen lisäksi kertynyt kokoelmiin. Ajattelinkin kaivella hiukan vanhoja otoksiani. Tämän laiskanlinnavanhuksen pelastin kierrätyskeskusksesta pari vuotta sitten. Nyt se viettää eläkepäiviä olohuoneessani.

laiskanlinna oma.jpg

Harva todella tietää mistä tuolin tai sohvan rakenne koostuu tai missä kunnossa vanhat perusteet saattavat olla. Monesti tällaiset vanhat kalusteet ovat alkuperäisessä kunnossaan. Tämäkin tuolivanhus on valmistettu 40-50-luvulla ja sen sisustat ovat kokeneet jo kovia.  Jouset ovat menettäneet kantavuutensa ja pehmusteet ovat imaisseet suihinsa monen monta pölypunkkia!

laiskanlinna4.jpg

Tämä tuoli oli uudelleenverhoiltu ainakin kahdesti. Toinen vanha kangas oli jätetty kokonaan uusimman alle ja edeltävästä löytyi muutamia riekaleita sieltä täältä.

Seuraavassa tuoli on melkein kokonaan purettu.

Jäljellä vanha jousisto, jota on joskus koetettu jäykistää vaahtomuovilla.

Muiden vanhojen kalusteiden tapaan, tämäkin tuoli on palvellut sisukkaasti istujiaan. Selkänojan halkeillut kehikko oli uusittava kokonaan ja kaikki rungon muut liitokset liimattava uudellen.

Kuvakokoelmani on hiukan puutteellinen. Seuraavaksi tuoli kuitenkin puretaan kaikista liitoksistaan osiin. Jäljellä on kasa lautaa, joka liimataan ja puristetaan jälleen uudelleen kokoon.

Selkänojan kehikko rakennetaan uudesta materiaalista ja kiinnitetään paikoilleen. 

Aloitetaan uuden jousiston rakentaminen. Jouset kiinnitetään paikoillensa ja sidotaan perinteisin menetelmin .

26102010051.jpg

Seuraavaksi lähdetään työstämään tuolin rakennetta ja muotoa. Täytteenä käytetään meriheinää tai puulastua. Tasaisen ja kiinteän rakenteen muotoilu on kuin savityön tekoa. Tätä työvaihetta minä rakastan. Tästä syystä verhoilijoiden työt eivät myöskään koskaan ole samanlaisia. Tuotteessa näkyy sekä kädenjälki, että tekijän näkemys kauniista muodoista. Työkaluina toimivat kädet sekä suuri neulamainen työkalu pryyli. Juuttikankaan alle peitelty perustus muotoillaan reunatukiompelein. Näin saadaan aikaan  vahva ja tukeva rakenne. Pinta muotoillaan ja pehmustetaan joustavalla jouhella ja vanulla. Lopulta tuolin osiot päällystetään liinakankaalla. 

Nojatuolin "korviin" tehdään pyöreät reunat köydestä. Perinteisin menetelmin tämäkin muoto rakennetaan jouhesta ja juuttikankaasta, joka ommellaan reunatukiompelein. Tässä käytetty köysi on nopeampi ja helpompi tapa.

laiskanlinna6.jpg

Vanhojen huonekalujen perusteellinen kunnostus on aikaa vievä työ. Uutena ei kuitenkaan nykypäivänä saa vastaavaa täyspuusta käsintehtyä tuotetta. Se on vaivan arvoinen työ. Lisäksi jokaisella vanhalla huonekalulla on pitkä tarina takanaan. Minusta on mukava ajatella, että tämäkin tuoli on ottanut syliinsä jos jonkin ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. Se on ollut mukana maailman nopeassa kehityksessä. Ja nyt se saa jatkaa olemassaoloaan vielä montakymmentä vuotta lisää. Minulle nämä tarinaakertovat esineet ovat rakkaimpia ystäviä.

1 Comment