Comment

Pakettiautosta liikkuva yksiö.

Auto otsikko.jpeg

Saimmepa ystäväni kanssa ajatuksen kokeilla, kuinka tavallisesta pakettiautosta saisi rakennettua asuttavan retkipelin. Hommasimme vanhan kevytkuorma-autoksi luokitellun Mercedes Benz Sprinterin, vuosimallia 2001. Eikä sitten muuta kuin tuumasta toimeen!

Seuraavassa esittelen tämän kokeilevaa muotoilua edustavan, nyttemmin Purkki nimekseen saaneen matkamersun synnyn.

 

ERISTYS

1. Hommattiin eristeet (tässä tapauksessa routamattoa ja uretaanilevyä. 2. Irrotettiin seinistä sisäkatteet. 3. Pestiin huolellisesti sisäpinnat liasta ja rasvasta.

1. Hommattiin eristeet (tässä tapauksessa routamattoa ja uretaanilevyä.

2. Irrotettiin seinistä sisäkatteet.

3. Pestiin huolellisesti sisäpinnat liasta ja rasvasta.

Lämpöeristeet kiinnitettiin kontaktiliimalla. Syvennykset ja "onkalot" seinien muotoilussa asettivat haasteita. Hankalimmat kohdat täytettiin uretaanimassalla. Lämpöeristetyt seinät suljettiin kosteudelta. Ne päälystettiin alumiinipaperilla ja folioteipillä siten, että kaikki peltipinnat tulivat huolellisesti peitetyiksi. 

Lämpöeristeet kiinnitettiin kontaktiliimalla. Syvennykset ja "onkalot" seinien muotoilussa asettivat haasteita. Hankalimmat kohdat täytettiin uretaanimassalla. Lämpöeristetyt seinät suljettiin kosteudelta. Ne päälystettiin alumiinipaperilla ja folioteipillä siten, että kaikki peltipinnat tulivat huolellisesti peitetyiksi. 

 

SEINIEN VERHOILU

Seinien varsinainen verhoilu tehtiin koivuvanerista. Vanerilevyjen kiinnitystä varten tarvittiin tukirimat. Halusimme kattoon kulmien sijaan pyöreyttä. Vanerilevyt taivutettiin paikoilleen ja naulattiin kiinni tukirimoihin. Taivutus onnistui hyvin. Katon rajassa, vasemmalla, näette suoraa kulmaa. Tuo kohta jäi myöhemmin rakennettujen hyllyjen taa piiloon. Näin säästettiin voimia, vaneria ja mikä tärkeintä,  kaareva muoto ei syö säilytystilaa kaapin sisällä. Hienoin olisi ollut täysin kaareva katto, mutta tarvitaanhan retkiautoon toki myös retkivarusteet. Fiiliksen vuoksi päätimme jättää sängyn ylle avoimen tilan, jossa kaarevuus on kokonaista.

Seinien varsinainen verhoilu tehtiin koivuvanerista. Vanerilevyjen kiinnitystä varten tarvittiin tukirimat. Halusimme kattoon kulmien sijaan pyöreyttä. Vanerilevyt taivutettiin paikoilleen ja naulattiin kiinni tukirimoihin.

Taivutus onnistui hyvin. Katon rajassa, vasemmalla, näette suoraa kulmaa. Tuo kohta jäi myöhemmin rakennettujen hyllyjen taa piiloon. Näin säästettiin voimia, vaneria ja mikä tärkeintä,  kaareva muoto ei syö säilytystilaa kaapin sisällä. Hienoin olisi ollut täysin kaareva katto, mutta tarvitaanhan retkiautoon toki myös retkivarusteet. Fiiliksen vuoksi päätimme jättää sängyn ylle avoimen tilan, jossa kaarevuus on kokonaista.

 

SÄNKY

1. & 2. Sängyn runko. Patjan alle rakennettiin lautasäleikkö (kuvissa näkyy kylläkin vain tukirimat). Niiden alla on hyllyin jaettua säilytystilaa. Säilytystilasta eristettiin oma osa "tekniikalle", eli akuille, agrikaatille, invertterille sekä auton huoltoon liittyville työkaluille, varapolttoaineille yms. 3. Sängyn runko huoneen puolelta. Liukuovet ja peitelistat ovat koivuvaneria. 4. & 5. Sängyn päädyksi kehystettiin urheiluautojen tuning-maski. Se maalattiin valurautaa muistuttavin sävyin ja koristeltiin työkalupakista löytynein kulmaraudoin. 6. Patjan pohjasäleikkö on jaettu kahteen osaan, jotka saa nostettua ylös. Näin tavaraa saa pengottua niin sängyn yltä kuin sivuilta. Ulko-oven kautta pääsee käsiksi "tekniseen varastoon" ja kuskin penkin takaa painelemaan tarvittaessa sähkölaitteiden nappuloita ja yhdistelemään johtoja.

1. & 2. Sängyn runko. Patjan alle rakennettiin lautasäleikkö (kuvissa näkyy kylläkin vain tukirimat). Niiden alla on hyllyin jaettua säilytystilaa. Säilytystilasta eristettiin oma osa "tekniikalle", eli akuille, agrikaatille, invertterille sekä auton huoltoon liittyville työkaluille, varapolttoaineille yms.

3. Sängyn runko huoneen puolelta. Liukuovet ja peitelistat ovat koivuvaneria.

4. & 5. Sängyn päädyksi kehystettiin urheiluautojen tuning-maski. Se maalattiin valurautaa muistuttavin sävyin ja koristeltiin työkalupakista löytynein kulmaraudoin.

6. Patjan pohjasäleikkö on jaettu kahteen osaan, jotka saa nostettua ylös. Näin tavaraa saa pengottua niin sängyn yltä kuin sivuilta. Ulko-oven kautta pääsee käsiksi "tekniseen varastoon" ja kuskin penkin takaa painelemaan tarvittaessa sähkölaitteiden nappuloita ja yhdistelemään johtoja.

 

KALUSTEET

Kaikki kalusteet rakennettiin suoraan paikoilleen. Ohjaamon ylle rakennettiin lisää säilytystilaa ja tuttavan innoittamana yläkaappeihin sahailtiin lisää pyöreitä muotoja(1,2). Vasemmalle mitoitettiin keittiö, johon mahtuisi ainakin kaasuliesi kaasupulloineen sekä jääkaappi. Lisää säilytystilaa saatiin myös oikealle kyljelle rakennettuun "ruokaryhmään" sekä kummallekin seinälle tehdyillä pienillä lokerikoilla(5). Sängyn ja ruokapöydän väliin tehtiin taitettava tuoli, jotta kaappeihin on helpompi kurotella(3,4). 

Kaikki kalusteet rakennettiin suoraan paikoilleen. Ohjaamon ylle rakennettiin lisää säilytystilaa ja tuttavan innoittamana yläkaappeihin sahailtiin lisää pyöreitä muotoja(1,2). Vasemmalle mitoitettiin keittiö, johon mahtuisi ainakin kaasuliesi kaasupulloineen sekä jääkaappi. Lisää säilytystilaa saatiin myös oikealle kyljelle rakennettuun "ruokaryhmään" sekä kummallekin seinälle tehdyillä pienillä lokerikoilla(5). Sängyn ja ruokapöydän väliin tehtiin taitettava tuoli, jotta kaappeihin on helpompi kurotella(3,4). 

Varastosta löytyneen kontaktimuovin (lehmäkuosi oven karmeissa ja ohjaamon yllä) jatkeeksi valitsimme lattiaan mustavalkoista ruutua. Materiaalit yhdessä saavat aikaan tyylikkään ja kauniin, kuitenkin vähän rock'n rollin tunnelman. Taivutettu vaneri ja pyöreät muodot jatkuvat kalusteissa. 

Varastosta löytyneen kontaktimuovin (lehmäkuosi oven karmeissa ja ohjaamon yllä) jatkeeksi valitsimme lattiaan mustavalkoista ruutua. Materiaalit yhdessä saavat aikaan tyylikkään ja kauniin, kuitenkin vähän rock'n rollin tunnelman. Taivutettu vaneri ja pyöreät muodot jatkuvat kalusteissa. 

 

Alkuun parin vuorokauden suoritukseksi suunnittelemamme haaste valmistui lopulta kahdessa viikossa. Tätä projektia emme suuremmin suunnitelleet ennakkoon. Taidamme edustaa "mennään, eikä meinata"-asennetta ja nälkäkin meillä kasvaa useimmiten syödessä. Niinpä tämänkin projektin kohdalla päädyttiin helpoimpien ratkaisujen sijasta toteuttamaan villejä visioita ja kokeilemaan päähän pompanneita ideoita. Materiaalikustannuksissa koetimme säästää ja auto onkin rakennettu pitkälti nurkista löytyneistä materiaaleista. Lopputulemana syntyi hyvinkin ekologinen pikku koti, jollei kaasuttelua oteta lukuun. Auton sisustus on jälkeen ihasteltuna suomalaista muotoilua parhaimmillaan taivutettuine koivuvanerikalusteineen ja nahkapintaisine pöytineen. Pieneen tilaan mahtuu sopivasti kaikki tarpeellinen, takkakin. Suihku ja pytty puuttuu, mutta karavaanari keksinee keinot! :)

Tätä Meseä on aherrettu syksyn sateista ja tuulista piittaamatta, isolla ilolla ja mielenkiinnolla ja olemme tulokseen tosi tyytyväisiä. Autosta tuli pirun hieno! 

valmis (kopio).jpg

P.S. Ilman ystäväni ammattitaitoa Purkki ei olisi ihan vielä valmis.. ;) Kiitos Pyy, oli kivaa.

Comment

Comment

Liinavaatekaappi

Tämä on mummini vanha liinavaatekaappi. Olen kunnostanut ja maalannut kaapin vuosia sitten. Nyt se sai asuntoni remonttitohinassa muutaman aika pahan kolhun ja vaati uutta käsittelyä.

Kävin penkomassa vintillä remontista jääneitä purnukoita ja löysin hiekanvärisen himmeän seinämaalin jämän, jonka sipaisin kaapin kylkiin. Löysin vintiltä myös avaamattoman tapettiliimaan ja sen innoittamana suuntasinkin sitten rautakauppaan. Löytyi Vallilan lankkutapetti, jolla päällystin kaapin ovet.

Joku maalien ja pintakäsittelyn tuntija olisi varmasti tästä räpellyksestä kauhuissaan, mutta minä pidän. Tämä sopii loistavasti makkarini luontoteemaan ja rosoiseen metsäläismeininkiin! :)


Comment

Comment

Kenkäkaapille kaverit!

Teollisuusmeininkiä oli ehdottomasti jatkettava vielä lisää! Vanha auton laturi seisomassa yksin eteisen nurkassa vaikutti ennemmin vahingolta, kuin harkitulta yksityiskohdalta. Niinpä suuntasin lempipuuhiini sisustuspuoteja ja vanhan tavaran kauppoja koluamaan. Rakastan tavaroiden katselua, hypistelyä ja mielikuvilla leikittelyä!

Olin jo kenkäkaappia suunnitellessani päättänyt, että sen ylle tulee pieni pyöreä peili. Peili olikin odotettua hankalampi löytää. Palapeilejä ja soikioita, mutta ei sopivan kokoista ja kehystettyä. Eräänä iltana kesken ruokaostosten, osui kuitenkin silmään juuri sopiva. Marketin sisustusosaston poistotuotteiden hyllystä pilkkahintaan. Laatu ei tietenkään ole kummoinen, mutta kelpaa minulle!

Peilin ylle löysin Saviaholta, paikallisesta vanhan tavaran kaupasta lampun. Tai paremminkin metallirungon lampulle. Lamppuun asennettiin valaisinliike Ahposella musta tekstiilijohto ja tyyliin sopiva lamppu.

Vanha teollisuuspuhelin löytyi porvoolaisesta antiikkikaupasta, Pehtoorin Perikunnasta. Painikkeisiin laserleikattiin uusi muovipleksi tekstien suojaksi, sillä vanhasta ei enää näkynyt läpi. Vanhoja tekstejä en raskinut poistaa, vaikka ovatkin vähän nuhruiset. Joku on raapustanut tekstit pahviin lyijykynällä. Tällä puhelimella on joskus jonkin sortin tuotantopäällikkö jossain päin Suomea soitellut alaisilleen eri halleihin ja varastoihin. :) Mahtava löytö!

Vallilan verho on odotellut kaapissa jo pitkään. Ompelin siihen pari paksua kerrosta villa-kangasta ja näin siitä tuli pätevä välioven korvike. Äänieristys asunnon ja rappukäytävän välillä on uskomattoman hyvä. 

Tästä tulikin samalla pieni hypetys lähialueen tarjonnan ja ammattilaispalveluiden puolesta. Suosittelen lämpimästi! Vaatimattomimmistakin löydöistä voi saada ihmeitä aikaan! :)

Comment

Comment

Laturista kenkäkaappi

Maamme huono taloustilanne ja kuluttajien varovaisuus hiljentää tahtia myös verhoomolla. Viime kuukausina onkin ollut aikaa keskittyä omiin askareisiin ja oman uuden kodin sisustamiseen.

Tämän vanhan autokorjaamon laturin löysin työpaikkamme varastosta muutama vuosi sitten. En tohtinut heittää pois, koska se oli esineenä jotenkin mielenkiintoinen ja huvittava. Uutta kotia remontoidessani alkoi idea pöntön muokkaamisesta käyttöesineeksi muodostua.

IMG_0924.JPG

Kaappia olen askarrellut hiljakseen muiden töideni ohella, aina silloin kun on ollut viitseliäisyyttä. Aluksi poistin sen sisältä "koneiston" ja rakensin hyllylevyt. Eräs asiakkaani leikkasi vaihtokauppana kaapin etuosaan ovet ja hitsasi saranat. Muovivivut olivat suhteiden kautta nekin puhdistettavana. Tekijä pyysi vaivan palkaksi paketillisen kahvia. Kiitos ihanat ihmiset! :)

Järvenpääläinen Uusiofuusio laserleikkasi ja kaiversi etupaneeliin uuden mittarin lasin, joka oli rikkoontunut sekä pääkytkimen alle uuden lukemalevyn numeroineen. Pitihän minun sitten vähän töpeksiäkin; onnistuin nimittäin touhun tiimellyksessä hävittämään nuo uudet hienot osat, joten nyt kaappi ei ole ihan niin alkuperäisen näköinen, kuin oli tarkoitettu. 

Lopuksi maalasin kaapin mattamustaksi ja kiinnitin uudet ja vanhat osat paikalleen. Ei aivan niin täydellinen lopputulos kuin oli tarkoitettu, mutta aivan pirun hienohan se kyllä on!

Kaappi sopii täydellisesti teollisuushenkiseen eteiseeni ja luo sopivan erikoista ja iloista tunnelmaa kera lempiesineeni lehmäpatsaan.

Comment

Comment

Recarot

Tämä työ tuli minulle urheiluauton tuunaajalta. Penkit olivat alunperin kangaspäälysteiset ja nyt niistä haluttiin nahkaiset. Materiaaliksi valittiin musta uusionahka, joka on vasta hiljattain markkinoille tullut aitoon nahkaan nähden huomattavasti edullisempi materiaali. Se on nahkarouheesta valmistettu, peitevärjätty puriste. Itse olen ihastunut kyseiseen materiaaliin. Se on käyttöominaisuuksiltaan vallan hyvä, näppärä käsiteltävä ja kestäväksi todettu. Se on mukavan tuntuinen, nahan tapaan hengittävä ja kaunis. Näihin istuimiin päätettiin laittaa myös rei'itettyä nahkaa hengittävämmän istuintuntuman aikaansaamiseksi. 

Ihan ensimmäiseksi oli kuitenkin löydettävä istuimiin toivottu logo ja sille prodeeraaja.

Logo löytyi lopulta google-kuvahaulla, sillä valmistaja ei ollut innostunut luovuttamaan alkuperäisiä tiedostoja "kopiokäyttöön". Myös logon asemoionti ja mittasuhteet jäivät oman arvioinnin varaan.

Logo löytyi lopulta google-kuvahaulla, sillä valmistaja ei ollut innostunut luovuttamaan alkuperäisiä tiedostoja "kopiokäyttöön". Myös logon asemoionti ja mittasuhteet jäivät oman arvioinnin varaan.

Tässä projektissa varmasti suurin pähkinä purtavaksi oli penkkien purku ja niiden saaminen uudelleen kasaan! Nippeliä ja nappelia, ruuvia ja mutteria riitti. Ilman työvaiheiden kuvaamista kasauksesta ei varmasti olisi tullut mitään! :)

Näihin penkkeihin ei haluttu uutta pehmustusta. Vanhat olivat melko hyvässä kunnossa, vaikkakin vaahtomuovi oli hapertunut jonkin verran istuinten kaarevimmissaa kohdissa. Niitä yritin liimailla ja korjailla pienillä vaahtomuovin paloilla ja vanulla. 

Kaavat sai tehtyä vanhasta verhoilusta. Ompelutyö sujui osioiden kiinnitysmenetelmät oivallettuani ihan hyvin. Penkkeihin ommeltiin lopuksi vielä katesaumat valkoisella langalla.

Vaikka penkit uudempaa tuotantoa ovatkin, on verhoilun kiinnitysmenetelmät hyvin samankaltaiset kuin periteisemmissäkin penkeissä. Rautalankakujia, klemmareita ja metallilenkkejä. Melkoista vääntöä ja kikkailua, mutta valmiin työn näkeminen oli ehdottomasti tämän viikon iloisin hetki, niinkuin aina! :)

P1100943.JPG

Comment

Comment

Matkailuvolkkarin penkit

Kesä on taas vierähtänyt vauhdikkaasti syksyn puolelle. Kirjoittelut ovat saaneet odottaa, sillä aika on viilettänyt melkoisella vauhdilla! Viimeisimmät työni ovat olleet ajoneuvopainotteisia. Totuttujen töiden ohella nämä ovat mahdottoman mielenkiintoisia ja piristäviä projekteja, sillä kokemukseni ajoneuvoverhoilijana on vasta karttumassa. Tämä viikko päättyi nahkaisiin urheiluauton penkkeihin sekä tämän "hippivolkkarin" istuimiin. Urheilullisemmista Recaro-penkeistä lisää myöhempänä.

Tätä kyseistä vanhaa matkailuvolkkaria kunnostetaan hiljalleen uuteen uskoon ja nyt oli aika aloittaa sisustuksen uudistaminen.

P1100949.JPG

Kahden pelkääjän istuttava penkki oli aito ja alkuperäinen, mutta kuljettajan penkki oli jouduttu vaihtamaan korvaavaan vanhaan. Se oli muodoltaan alkuperäisestä poikkeava ja nyt siitä oli tarkoitus saada muokattua yhteensopiva pari vieruspenkille. Penkkien pehmustus oli kovin huonokuntoinen jousistoa lukuunottamatta, joten se päätettiin uusia kokonaan vaahtomuovilla.

Alkuperäinen pehmustus koostui perinteisistä aineksista, harmaavanusta, meriheinästä ja keinojouhesta. Keinojouhesta oli jollain tapaa tehdastekoisemmin valettu kumimainen ja kiinteä laatta. Hökötys vaikutti muotin päälle muotoillulta jouhifylliltä, joka on kasteltu silikonimaisella massalla kiinteäksi kokonaisuudeksi. Rakenne oli joustava, mutta kiinteä.

Kuljettajan penkki oli vaahtomuovipehmusteinen. Olin suunnitellut muotoilevani sen uudelleen veistämällä, mutta pehmusteiden kunnon nähtyäni, päätin uusia senkin kokonaan. Uudesta pehmustuksesta unohdin ottaa kuvan. Kummassakin istuimessa on nyt kuitenkin kerros limimuovia, joka peittää josiston läpituntuvuuden ja on tarpeeksi tukeva pohja. Päällä kerros pehmoisempaa, mutta kuitenkin kaikkein kimmoisinta vaahtomuovilaatua, jotta istuin olisi tukeva. Päälle laitoin vielä ohuen kerroksen vanua.

Tässä tapauksessa vanhoista päälisistä ei ollut enää kaavoiksi, joten seuraavaksi penkit tuli kaavoittaa kankaanleikkuuta ja ompelutyötä varten. Istuimiin oli valittu auton yleisilmeeseen sopivat värit ja vanhaa tyyliä silmällä pitäen materiaaliksi valittiin keinonahka.

                                                   Jos nämä eivät tuo auringonpaistetta sadesäähän, niin mikä sitten? :)

                                                   Jos nämä eivät tuo auringonpaistetta sadesäähän, niin mikä sitten? :)

Comment

Comment

Tipparellun katto

Pari viikoa sitten sain aiemmin esittelemäni autovanhuksen verhoomolle uuden katon valmistusta varten. Olen aiemminkin tehnyt pari vastaavaa kattoa keinonahasta. Tämä tipparellun katto oli valmistettu vinyylistä, joka lämmitetään ja venytetään paikoilleen. Tämä olikin minulle siten uusi haaste, sillä nyt edessäni oli valmiiksi irrotettu kattoriekale kutistuneessa muodossaan ja nippu rautatankoja joiden avulla se oli tarkoitus nostaa asemiin. Ei ohejeistavaa purkuvaihetta saati oikeankokoisia kaavoja. Lisäksi uuteen kattoon valittu materiaali oli minulle uusi. Rei'itetty melko hauras keinonahka, joka vaatii huomattavasti tavallista ajoneuvonahkaa hellävaraisemman käsittelyn.

Lähdin kaavoittamaan uutta kattoa vanhan vinyylisen avulla. Mitoitusta piti suurennella sekä sivuille että päätyihin. Katto koostuu viidestä osiosta, joiden välisiin saumoihin ommellaan kujat rautatankoja varten. Tankojen avulla katto oli tarkoitus nostaa asemiinsa. Kokonaisuus kehystetään vahvikesoirolla (kuva oikealla). Reunat painellaan lopuksi kattoa kiertävään lovetukseen ja samalla kangas saadaan pingotettua oikein kireäksi. Kokemattomuuttani tein virheen jo heti alkuun, sillä mitoituksessa olisi pitänyt ensisijaisesti huomioida noiden kujien ja tankojen kiinnityskohtien yhteensopivuus. Minun kujani heittelivät paikoistaan viidelläkin sentillä. Tästä syystä kangas kiristi tankoja vääriin suuntiin, eikä se päässyt nousemaan kunnolla ylös. Tankojen olisi kuulunut painua kiinni katon vanhanaikaisiin äänieristeisiin, mutta ensimmäisellä yrittämällä ne kääntyivät vain puoliksi asentoihinsa.

                    Katon kuuluisi olla reilusti ylöspäin kaareva, mutta ensimmäisellä yrittämällä lopputulos oli melko tasainen.

Olin luvannut itsevarmasti omistajalle, että katto olisi valmis odotettua vappuajelua varten, mutta toisin kävi. Tokihan se valmis oli juu, mutta kun kuski istahti auton rattiin, upposi pitkän miehen pää puoliksi kattoverhoilun sisään! ;) Olin ymmärtänyt sekä rakenteen että valmistustavan väärin.. Asiakkaani oli kyllä äärimmäisen ymmärtäväinen ja ihanan kannustava. Ei muuta kuin uutta ajankohtaa ja yritystä sopimaan. Viikon hauduttelu ja valmistusvaiheiden suunnittelu poiki tuloksen ja tällä kertaa saatoin vähän hypähtää ilosta kun huomasin onnistuneeni. Ja oikeastaan aika hyvin! 

                                                                                  Uusi onnistunut yritys!

                                                                                  Uusi onnistunut yritys!

Epätoivoon vaipumisen ja riittämättömyyden tunteilun päätteeksi onnistuin ja nyt olen tosi iloinen että pääsin harjoittelemaan lisää tämänkaltaista kohdetta. Oppia ikä kaikki! Tervetuloa kaikki kattotöitä kaipaavat! Mä olen aika hyvä! ;)

Comment

Comment

Tipparellu

Viimeisimpänä työnä olen puuhastellut vanhan tipparellun penkkejä. Työ on ollut mielenkiintoinen ja opettava, sillä aikaisemmat ajoneuvoverhoiluni ovat painottuneet lähinnä jenkkiautoihin, moottoripyörien satuloihin sekä venepatjoihin.

Tämä auto on siis Renault 4. Ranskalaisten 1961 markkinoille tuoma uusi "koko kansan" auto. Se kehitettiin monikäyttöisemmäksi ja tilavammaksi kilpailijaksi Citroenin 2CV:lle, eli rättisitikalle. Itsehän en ymmärrä autoista kangasosien lisäksi yhtikäs mitään, mutta näin auton menestystä on ounasteltu aikoinaan wikipedian mukaan: "..jokamiehen auto, joka pystyisi täyttämään kaikkien tarpeet. Siitä tulisi perheauto, naisen auto, maanviljelijän auto ja kaupunkiauto. Se sopisi myös autoilijoille ympäri maailmaa." Autoa valmistettiinkin vuoteen 1993 asti, joten jonkin asteen menestys siitä ilmeisesti koitui. Käsite "joka miehen auto" tarkoitti Tipparellun valmistuksen kohdalla myös edullisinta mahdollista valmistusta ja jälleenmyyntiarvoa. Tämä tuli selväksi myös vanhoja penkkireppanoita tutkiskellessa!

Tähänastiset ajoneuvoprokkikseni ovat olleet pääasiassa vanhoja jenkkiautoja, moottoripyörän satuloita ja pieniä uudempien verhoilujen korjaustöitä. Tämä projekti olikin siksi hyvin mielenkiintoinen kokemus. Putkirunkoiset istuimet muistuttavat hauskalla tavalla retrohenkisiä aurinkotuoleja. Niukasti pehmustetut istuin- ja selkäosiot lepäävät putkirunkojen varassa. Nämä kehikot on kiinnitetty lattiaan edessä neljällä ja takana kahdella pikku pultilla. Kuulostaako turvalliselta? :) Istuimien rakenne on uskomaton kokoelma pieniä nippeleitä ja nappeleita, erilaisia ja erikokoisia metalliosia ja koukkuja sekä kuminauhoja ja kangassoiroja. Penkkejä katsellessa on vaikea uskoa, että ne ovat joskus jaksaneet kannatella matkustajat läpi töyssyjen ja kurvausten! Rakennelma muistuttaa ihan sattumankaupalla koottua materiaaliylijäämää, josta on saatu rakennettua jotakin kuskinkantavaa. Eikä niinkään negatiiviseen sävyyn, sillä lopputulos on kuin taideteos vailla mielikuvituksen rajoja. Ja toki tehtaalla ollaan varmasti suunniteltu tarkkaan mahdollisimman nopeavalmisteinen ja edullinen markkinoitava tuote. Autosta on haluttu myös tehdä tilaihme, jolloin matkustajat voivat vaivattomasti tehdä lisätilaa takakonttiin penkit irrottamalla. Vaikkapa eväsretki mukavalla taukopaikalla järjestyy alta aikayksikön!

Pitkällisen tutkiskelun päätteeksi ryhdyin etsimään asiaankuuluvia materiaaleja, sillä auto on museorekisteröity ja uudistus oli toteutettava vastaamaan vanhaa luonnettaan. Muuten kaikki sujui ongelmitta, mutta vanhat metallista taivutetut klemmarit olivat kiven alla. Haeskeltuani tovin, saatoin todeta, ettei vastaavia osia enää valmisteta ja uusien teettäminen olisi ollut kustannuksiltaan päätähuimaava. "Tee se itse"-ystäväni oli valmis taivuttelemaan minulle osat vaikka yksitellen, ettei homma kaatuisi niihin. Metallilenkkejä tarvittiin kuitenkin lähes 100 kappaletta, joten tuskastuin jo pelkästä ystävänpalveluksen ajatuksesta. Lopulta päätin asiakkaani suostumuksella hiukan soveltaa yhdistelemällä uusia autoklemmareita ja henkareita muistuttavia satulavyölenkkejä. 

Tällaisilla klemmareilla istuimet on pingotettu putkirunkoihin. Suurin osa oli ruostunut käyttökelvottomiksi.

Tällaisilla klemmareilla istuimet on pingotettu putkirunkoihin. Suurin osa oli ruostunut käyttökelvottomiksi.

Penkit valmistuivat melko vaivattomasti, mutta kiinnitysvaihe oli työläs. Aikaa vei myös aikaisempaa monimutkaisempi lenkkikiinnitys. Kaikkein nautinnollisinta tässä työssä ylipäänsä onkin se, kun oikein ahertaa ja raastaa rystysenpäitä ja joskus vaipuu jo epätoivoonkin, tulee joka kerta kuitenkin se hetki kun työ on valmis! Jännittävintä tämän työn kohdalla oli, ettei minulla oikeastaan ollut juurikaan tietoa millaiset istuimien kuuluisi olla. Vanhat olivat kuluneet aivan epämuodostuneiksi, joten arvioni perustuivat täysin tuntumaan ja googlen kuvahakuun. ;)

Taas yksi etappi suoritettu ja onnistuttukin! Tänään näin ensimmäsitä kertaa itse auton. Se on valtavan hieno! Kaikki on kunnostettu ja uusittu viimeisen päälle. Asiakkaani on ottanut sen harrastuksekseen kolme vuotta sitten, vailla sen suurempaa kokemusta autojen rakentelusta. Mahtava esimerkki siitä, kuinka kaikki on mahdollista kun oikein tahtoo!

Nyt auto on ajettu takaisin pajalleni uuden katon verhoilua varten. Siitä kerron lisää myöhemmin.

 

tippis.jpg

Comment

Comment

Kuukausikauppaa!

Saana-sarjan arkku rockhengessä.

Saana-sarjan arkku rockhengessä.

Jo miltein vuosi on vierähtänyt sitten viimeisen kirjoitteluni. Päivät ja kuukaudet ne vaan vilisevät yhä vauhdikkaammin!

Arkkuverhoomolla on jo useampi viime vuosi kehitelty kovasti uutta. Perinteiset verhoilutekniikat saavat rinnalleen persoonallisia piirteitä; kauniita runoja ja muistolauseita, värejä, valokuvia sekä niin käsinmaalattuja kuin kirjailtujakin kuvia. Verhoilijana on ilahduttavaa nähdä, kuinka vaikuttavimmat muistot ja ajatukset halutaan tuoda mukaan tuotteisiin.

Huonekaluverhoomolla olen puuhastellut niin muhkeiden laiskanlinnojen kuin vanhojen autonpenkkienkin kimpussa. 

Uusien tuotteiden ja niiden valmistustapojen suunnittelun, tilausten vastaanoton, valmistuksen ja eteenpäintoimituksen lisäksi on myös koulutettu ja kouluttauduttu, järjestetty jokavuotiset hautausalan messut ja tutustuttu ensikertaa myös kansainvälisiin tuotteisiin Italiassa! Ja kermana koko kakun päällä ehditty mökkeilläkin! :) Koko Suomen vapaalle pakottava pääsiäinen oli oikeastaan aika mukavakin pysähdys arjen vilskeeseen. Ja sääkin oli mitä mahtavin! 

Hautausalan messut Italian Bolognassa mahdollistivat myös pikavisiitin Venetsiaan!

Hautausalan messut Italian Bolognassa mahdollistivat myös pikavisiitin Venetsiaan!

Comment

Comment

Kesää ja Divaanisohvia!

Kevättuulet puhalsivat taas ihmismieliin uutta innostusta ja halua pieniin muutoksiin. Kesä hellii yhäkin lämmöllään ja antaa ihmisille syyn rentoutua ja keskittyä omiin pieniin toiveisiin. 

Kesä onkin kulunut verhoomolla vilkkaissa merkeissä. Illat ovat viilettäneet erikokoisten ja väristen divaanisohvien parissa.

 

Mukaan on toki mahtunut muutama pienempikin kaluste sekä kauteen kuuluva , aringon palajastamilta töhryiltä peittävä ja kesän herkuilta suojaava irtopäälinen. 

Jousien kiristelyn tiimellyksessä on muistettava omistaa hetki myös kauneimmalle vuodenajallemme! Suomalainen suvi on suloinen! Ihanaa ja aurinkoista loppukesää kaikille! 

blogi divaania.jpg

Comment

Rottinkia!

Nämä 80-luvun lapsille tutut rottinkiverkolla päällystetyt metalirunkoiset ruokailutuolit ehtivät vielä mukaan Vapun viettoon. Istuimet oli korjattu jo aiemmin, joten nyt uusittiin ainoastaan selkänojat.   

blogi.jpg
P1100660.jpg
P1100659.jpg

Vanhan rottinkiverkon poistaminen ottaakin aikansa. On varottava kehikon reunojen halkeilua ja putsattava kaikki rottingin sekä liiman rippeet huolellisesti pois. Viimeistelinkin kehyksen uran lopuksi pienellä urajyrsimellä.

P1100666.jpg

Rottinkiverkko leikataan ensin sopivaan mittaan ja laitetaan sitten toviksi veteen likoamaan. Näin materiaalia on huomattavasti helpompi käsitellä. Verkko kiinnitetään paikoilleen puunyörillä. Nyöri naputellaan liimalla täytettyyn uraan ja lopuksi veistellään ylimääräiset rottingin reunukset pois. Lopputuloksesta ei tällä kertaa ole kuvaa, mutta tuote taitaa olla monelle entuudestaan jo ihan riittävän tuttu!

P1100667.jpg

1 Comment

Laiskanlinna

Viime päivät ovat kuluneet erilaisten ruokailutuolien istuinten parissa. Kiinnostavia kuvia ei siis ole vanerilevyjen lisäksi kertynyt kokoelmiin. Ajattelinkin kaivella hiukan vanhoja otoksiani. Tämän laiskanlinnavanhuksen pelastin kierrätyskeskusksesta pari vuotta sitten. Nyt se viettää eläkepäiviä olohuoneessani.

laiskanlinna oma.jpg

Harva todella tietää mistä tuolin tai sohvan rakenne koostuu tai missä kunnossa vanhat perusteet saattavat olla. Monesti tällaiset vanhat kalusteet ovat alkuperäisessä kunnossaan. Tämäkin tuolivanhus on valmistettu 40-50-luvulla ja sen sisustat ovat kokeneet jo kovia.  Jouset ovat menettäneet kantavuutensa ja pehmusteet ovat imaisseet suihinsa monen monta pölypunkkia!

laiskanlinna4.jpg

Tämä tuoli oli uudelleenverhoiltu ainakin kahdesti. Toinen vanha kangas oli jätetty kokonaan uusimman alle ja edeltävästä löytyi muutamia riekaleita sieltä täältä.

Seuraavassa tuoli on melkein kokonaan purettu.

Jäljellä vanha jousisto, jota on joskus koetettu jäykistää vaahtomuovilla.

Muiden vanhojen kalusteiden tapaan, tämäkin tuoli on palvellut sisukkaasti istujiaan. Selkänojan halkeillut kehikko oli uusittava kokonaan ja kaikki rungon muut liitokset liimattava uudellen.

Kuvakokoelmani on hiukan puutteellinen. Seuraavaksi tuoli kuitenkin puretaan kaikista liitoksistaan osiin. Jäljellä on kasa lautaa, joka liimataan ja puristetaan jälleen uudelleen kokoon.

Selkänojan kehikko rakennetaan uudesta materiaalista ja kiinnitetään paikoilleen. 

Aloitetaan uuden jousiston rakentaminen. Jouset kiinnitetään paikoillensa ja sidotaan perinteisin menetelmin .

26102010051.jpg

Seuraavaksi lähdetään työstämään tuolin rakennetta ja muotoa. Täytteenä käytetään meriheinää tai puulastua. Tasaisen ja kiinteän rakenteen muotoilu on kuin savityön tekoa. Tätä työvaihetta minä rakastan. Tästä syystä verhoilijoiden työt eivät myöskään koskaan ole samanlaisia. Tuotteessa näkyy sekä kädenjälki, että tekijän näkemys kauniista muodoista. Työkaluina toimivat kädet sekä suuri neulamainen työkalu pryyli. Juuttikankaan alle peitelty perustus muotoillaan reunatukiompelein. Näin saadaan aikaan  vahva ja tukeva rakenne. Pinta muotoillaan ja pehmustetaan joustavalla jouhella ja vanulla. Lopulta tuolin osiot päällystetään liinakankaalla. 

Nojatuolin "korviin" tehdään pyöreät reunat köydestä. Perinteisin menetelmin tämäkin muoto rakennetaan jouhesta ja juuttikankaasta, joka ommellaan reunatukiompelein. Tässä käytetty köysi on nopeampi ja helpompi tapa.

laiskanlinna6.jpg

Vanhojen huonekalujen perusteellinen kunnostus on aikaa vievä työ. Uutena ei kuitenkaan nykypäivänä saa vastaavaa täyspuusta käsintehtyä tuotetta. Se on vaivan arvoinen työ. Lisäksi jokaisella vanhalla huonekalulla on pitkä tarina takanaan. Minusta on mukava ajatella, että tämäkin tuoli on ottanut syliinsä jos jonkin ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. Se on ollut mukana maailman nopeassa kehityksessä. Ja nyt se saa jatkaa olemassaoloaan vielä montakymmentä vuotta lisää. Minulle nämä tarinaakertovat esineet ovat rakkaimpia ystäviä.

1 Comment

K-Tuoli

1 Comment

K-Tuoli

Viimeisimpänä työnä valmistui perinteinen K-Tuoli. 

P1100595.JPG

Asiakas toivoi puuosien uutta pintakäsittelyä, sekä uutta verhoilua. Kankaaksi valittiin Lauritzonin kulutusta erinomaisesti kestävä nahkaa jäljittelevä kangas.

k-tuolin-kasinojat-vanhat_72p.jpg
k-tuolin-kasinojat-uus-lahikuva_72p.jpg
nahka_72p.jpg

Kesämökkikäyttöön siirtyvää tuolia ei toivottu kunnostettavan muuten,  mutten millään malttanut pitää näppejäni erossa tuolin alkuperäisistä perustuksista. Vanhan kalusteen verhoilusta on lähes mahdotonta saada siistiä, jollei rakennetta ensin hiukan parannella. Tämän tuolin jouset olivat kovin löysät ja sidontalangat katkeilleet. Myös tuolin muodon aikaansaavat reunatukiompeleet olivat puhkikuluneet ja pintapehmusteetkin jo melkoisen huonokuntoiset. 

Irrotin joustimien päälle rakennetun "kakun" väliaikaisesti, jotta pääsin sitomaan katkenneiden lankojen tilalle uudet.

Selän rakenteen tein kokonaan uudestaan.

Istuimen kohdalla tein muutaman paikkauksen ja uusin reunatukiompeleita muutamasta paikasta. Pintaan tuli uusi pehmustus keinojouhesta. Lopuksi vuorasin koko tuolin vanuun. 

k-tuolin-sidonta_72p.jpg
P1100613.JPG
k-tuoli-uusi_72p.jpg
muokattu.jpg

1 Comment